Hoito-ohjeet

  • Tajuttomuus, kouristelu ja elvytys

    Eläin voi olla tajuton useasta syystä. Se on voinut syödä jotain sopimatonta (esimerkiksi ksylitoli), sillä voi olla epileptinen kohtaus, sydänperäinen pyörtyminen tai jokin muu sairaskohtaus. Limakalvojen väri kannattaa tarkastaa suusta tai silmän sidekalvolta: normaaliväri on vaaleanpunainen, kissoilla väri on vaaleampi kuin koirilla. Jos limakalvot ovat aivan vaaleat, on eläimellä mahdollisesti verenkierron häiriötila, esimerkiksi shokki tai sisäinen verenvuoto.

    Tarkista ensin, hengittääkö eläin ja lyökö sen sydän. Jos eläimellä on hengitysteiden tukos, pyri avaamaan tukos. Tukoksen voi avata joko sormin, roikottamalla pientä koiraa tai kissaa takajaloista ja ravistelemalla kevyesti tai ns koirien Heimlichin otteella.  (lisää kuva)

    Jos eläimellä on hengityspysähdys, koiralle voi antaa tekohengitystä. Suu suljetaan käsin tiiviisti ja koiran sieraimiin puhalletaan tiiviisti 10-12 kertaa minuutissa niin, että rintakehä saadaan kohoamaan.

    Jos eläimellä on sydänpysähdys, voidaan sitä yrittää elvyttää painelemalla. Pienellä koiralla tai kissalla painelu suoritetaan yhdellä kädellä niin, että peukalo laitetaan rintakehän toiselle puolelle, keskikokoista koiraa painellaan kahdella kädellä kädet eläimen molemmin puolin ja isoa koiraa, kuten ihmistä. Rintakehää pyritään painamaan noin 1/3 sen leveydestä ja annetaan palautua ennen seuraavaa painallusta. Normaalirakenteista koiraa ja kissaa elvytetään kylkimakuuasennossa, tynnyririntaista koiraa selällään. Painelutiheys vähintään 100/min. (lisää kuvat)

    Jos eläintä elvyttämässä on kaksi henkilöä, toinen keskittyy painelemiseen ja toinen tekohengitykseen. Jos elvytät yksin, annetaan tekohengitystä kaksi kertaa noin 30 painalluksen välein.

    Jos eläimellä on epileptinen kohtaus tai kouristuskohtaus, sitä tulisi yrittää estää vahingoittamasta itseään, jotta eläin ei pääse putoamaan, lyömään päätään tai vahingoittamaan itseään. On varottava, että eläin ei kouristaessaan pääse puremaan auttajaa. Kohtaukset lievittyvät usein itsestään muutamassa minuutissa. Jos kohtaus kestää yli 5 min, on otettava yhteyttä eläinlääkäriin, sillä pitkäaikaisesta kouristelusta voi tulla elinvaurioita elimistön lämmön kohoamisen vuoksi.

    Jos eläin on tajuton, aina tulisi ottaa yhteyttä eläinlääkäriin lisäohjeiden saamiseksi.

  • Ihotulehdus, pienet haavat

    Verenvuoto voidaan tyrehdyttää painamalla vuotavaa aluetta kankaalla tms, kangas voidaan kääriä napakasti haavan päälle, ennen kuin koira päästään tuomaan eläinlääkäriin. Jos raajassa on runsaasti vuotava haava, voidaan raajaan tehdä kiristysside, jos vuotoa ei muuten saada lakkaamaan. Tällöin eläin on aina tuotava eläinlääkäriin. Nenäverenvuodon voi saada lakkaamaan painamalla kylmällä kuonon päältä. Jäätä tai pakastepussia ei saa laittaa suoraan ihoa vasten, jotta vältytään paleltumavammoilta (väliin pyyhe tai nippu talouspaperia).
    Ihon lävistämät eläimen puremahaavat tulisi aina puhdistuttaa eläinlääkärillä, sillä hampaan mukana ihon alle menee runsaasti bakteereita sekä muuta likaa (esimerkiksi karvoja). Lisäksi haavaontelo voi olla huomattavasti suurempi, kuin päälle päin on nähtävissä. Ensiapuna on haavan ympäriltä karvojen lyhennys mahdollisuuksien mukaan, huuhtelu puhtaaksi käyttäen hanavettä tai keittosuolaliuosta, sen jälkeen puhdistus kirvelemättömällä antiseptillä ja suojaaminen nuolemiselta, kunnes koiran pääsee viemään eläinlääkäriin.
    Viiltohaavat puhdistetaan kuten puremahaavat. Suuret viiltohaavat olisi hyvä ommella alle 6 h tapahtuneesta. Myös anturahaavat olisi syytä ommella mahdollisimman nopeasti.
    Pienet ihotulehdukset, esimerkiksi ns ”hot spot” voidaan saada kotihoidollakin parantumaan muutamassa päivässä. Ensiapuna ihotulehduksille on karvojen leikkaaminen pois tulehtuneelta alueelta ja ihon puhdistus kirvelemättömällä paikallisantiseptilla.

    Nuoleminen on syytä estää, oli kyse ihotulehduksesta tai haavoista: paras siihen tarkoitukseen on kauluri, jolloin tulehtunut ihoalue tai haava saa ilmahoitoa. Vartalon haavaumiin voi suojaksi käyttää esimerkiksi löysää t-paitaa, joka estää myös raapimista takajaloilla. Peittävät siteet voivat hautoa ihoa, ja toisaalta eläin voi nuolla siteen läpimäräksi.

    Tassuhaavojen suojaksi tarvittaessa tassuside, erillinen ohje.

  • Hyönteisten puremat ja allergiset reaktiot

    Ampiaiset, hyttyset ja mäkärät voivat aiheuttaa iholla allergisia reaktioita, kuten myös esimerkiksi nokkoset. Allerginen reaktio ja turvotus voi olla paikallista, mutta koiralle voi nousta myös koko vartalon alueelle paukamia, ns nokkosrokko. Allerginen reaktio on usein kutiseva ja punoittava.

    Ärtyneisiin kohtiin voi sivellä mietoa hydrokortisonivoidetta.

    Kyytabletit ehkäisevät tehokkaasti kutinaa ja turvotusta ampiaisten pistoissa. Kyytabletin annostus on 1 tabletti/10 kg 1-3 kertaa päivässä.

    Turvonnutta, kipeää kohtaa voi suihkuttaa viileällä vedellä.

  • Koiran tai kissan lääkekaappi ja lääkkeiden annokset

    Kyytabletit: vain hyönteisten puremiin, kyynpuremaepäilyissä ei saa antaa vaan on otettava yhteys eläinlääkäriin.

    • alle 10 kg koira ja kissa: 1 tabletti
    • 10-20 kg koira: 2 tablettia
    • yli 20 kg koira: 3 tablettia

    Koiran oksetus: lue ohje ”koiran oksettaminen” ennen oksetusta

    • 3 % vetyperoksidiliuos 1-2 ml/kg, enintään 50 ml/iso koira. Voidaan toistaa kahdesti.
    • tai ½-1 teelusikallisesta suolaa tehdään pienen vesimäärän kanssa ”suolapallo”, joka annetaan mahdollisimman syvälle suuhun, että lemmikki nielaisisi sen. Saa yrittää vain kerran, vettä tarjolle.

    Kirvelemätön paikallisantisepti (Betadine, Septidin tai Asept)

    Pumpulia puhdistukseen ja siteen pehmikkeeksi

    Joustavaa sideharsoa tassusiteen tekoon, mahdollisesti myös itseensä (mutta ei ihoon) tarttuvaa sidettä, esim. Coban

    Punkkipihdit

    Keittosuolaliuosta

    Hunajaa tai hedelmäsokeria

    Näiden lisäksi mahdollisesti (ehtii hankkia myös tarvittaessa):

    Lääkehiili

    • 1-1,5 g /  kg rakein veteen liotettuna tai tabletteja murskattuna (4 tablettia /kg)

    Parafiiniöljy

    • ½-1 ml/kg
    • voi antaa 1-3 kertaa päivässä korkeintaan kolmena peräkkäisenä päivänä

    Nutrisal tms.-elektrolyyttijauhe

    Jokin mahaa rauhoittava valmiste (Canikur, Tehobakt, Biobak, Inupekt forte, Aptus Attapekt)

    Ihmisten kipulääkkeitä ei kannata antaa omatoimisesti. Lisäohjeita voi kysyä eläinlääkäriltä.

  • Koiran oksetus kotona

    Mieti ensin, voiko koiran oksettaa. Vain tajuissaan olevaa koiraa, joka pystyy nielemään normaalisti saa oksettaa. Syövyttäviä aineita, kuten emäksisiä tai happamia puhdistusaineita ei saa yrittää oksettaa, sillä ne voivat vaurioittaa ruokatorvea ja suuta. Teräviä esineitä, kuten neuloja ei saa oksettaa. Taikinan oksetus on usein tuloksetonta. Myös esineen muoto saattaa estää oksetuksen, esimerkiksi jäätelö- tai grillitikkuja ei kannata oksettaa.

    Ennen oksetusta koiralle syötetään pehmeää ruokaa, jos koira vain suostuu syömään, tämä helpottaa oksentamista.

    Koira voidaan kotona oksettaa joko ruokasuolalla tai 3% vetyperoksidiliuoksella.

    • 3 % vetyperoksidiliuos 1-2 ml/kg, enintään 50 ml/iso koira. Voidaan toistaa kahdesti.
    • tai ½-1 teelusikallisesta suolaa, tehdään pienen vesimäärän kanssa ”suolapallo”, joka annetaan mahdollisimman syvälle suuhun, että lemmikki nielaisisi sen. Saa yrittää vain kerran, vettä oltava tarjolla.

    Jos koira ei oksenna kotikonstein, se olisi tuotava eläinlääkäriin oksentamaan.

  • Korvatulehdus

    Oireita korvien raapiminen, hankaus, korvien ravistelu, korvakäytävän suu ja korvalehden sisäpinta punoittava ja/tai hilseilevä, korvassa näkyvissä eritettä, paha haju korvasta, pää kallellaan kipeän korvan suuntaan. Paha sisäkorvan tulehdus voi aiheuttaa tasapainohäiriöitä: koiran pää voi olla vinossa tai pahimmillaan koira ei pysy pystyssä tai kiertää kehää.

    Ensiapuna korvien puhdistus siihen tarkoitetulla korvanpuhdisteella tai keittosuolaliuoksella. Puhdistusainetta lorotetaan reilusti korvakäytävään niin että nestepinta nousee näkyviin, korva puristetaan umpeen ja korvakäytävää hierotaan muutama minuutti korvalehden alapuolelta, annetaan koiran tai kissan ravistaa aineet pois, kuivataan loput pumpulitupoilla. Toistetaan tarvittaessa useamman kerran, kunnes huuhteluneste on puhdasta eikä eritettä enää nouse korvasta. Vanupuikkoja ei saa käyttää!

    Jos eläin pitää päätään vinossa tai korva on hyvin arka, ei kannata kaataa puhdistetta, vaan viedä koira tutkittavaksi eläinlääkäriin.

    Huom! Korvaa ei kannata puhdistaa päivänä, jolloin koiraa ollaan viemässä eläinlääkäriin tutkittavaksi, sillä korvakäytävän puhdistusainejäämät haittaavat näkyvyyttä korvan tähystyksessä.

  • Kyyn purema

    Purema voidaan nähdä tai epäillä voimakkaan, kivuliaan turvotuksen perusteella. Puremajälkiä löydetään harvoin. Puremakohta on yleensä pään tai raajojen alueella. Erotuksena ampiaisenpistoihin on voimakas kipu ja koiran levottomuus. Kyyt voivat purra koiraa myös ilman myrkkyä, tällöin ei nähdä myrkystä johtuvia oireita, kuten kipua ja turvotusta. Kyyn myrkyllä on haitallisia vaikutuksia munuaisille, maksalle sekä sydänlihakselle ja myrkky voi estää veren normaalia hyytymistä. Kyyn purema on onneksi harvoin hengenvaarallinen. Vaikka purema osuisi pään tai kaulan alueelle, muodostuva turvotus aiheuttaa hyvin harvoin haittaa hengitykselle.

    Kyyn puremaan EI saa antaa ensiavuksi kyytablettia tai tulehduskipulääkettä. Sen sijaan eläin tulisi toimittaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin. Koiraa tulisi pitää rauhallisena ja liikuttaa mahdollisimman vähän, esimerkiksi kannetaan mahdollisuuksien mukaan. Koiraa hoidetaan nesteyttämällä ja kipulääkitsemällä, lisäksi tapauskohtaisesti arvioidaan tarve kyyn vastamyrkyn käytölle.

  • Lämpöhalvaus

    Lämpöhalvaus uhkaa etenkin lyhytkuonoisia koirarotuja, joiden kyky viilentää itseään läähättämällä on heikompi, kuin muilla koirilla. Lämpöhalvaukselle altistavat reipas liikunta lämpimällä ilmalla tai pienikin aika kuumassa autossa tai auringonpaahteessa niin, että koira ei pääse varjoon.

    Lämpöhalvauksen oireena on voimakas läähätys, heikkous ja hoipertelu, tajunnan tason lasku ja tila voi nopeasti johtaa elinvaurioihin ja kuolemaan. Oireet ilmestyvät yleensä lämmön kohotessa 41 asteeseen.

    Ensiapuna lämpöhalvaukselle on koiran nopea viilennys. Koiraa ei missään nimessä saa pakottaa juomaan eikä sitä saa upottaa veteen hukkumisvaaran vuoksi.

    Koira tulisi siirtää välittömästi pois auringonpaahteesta. Jos koira on tajuissaan ja pystyy nielemään normaalisti, sille voi kokeilla tarjota viileää vettä juotavaksi. Koiran turkki ja paljaat ihoalueet kastellaan viileällä vedellä. Jäähdytykseen ei saa käyttää jääkylmää vettä, sillä se supistaa ääreisverisuonet ja näin heikentää viilennyksen tehoa. Koiran voi kääriä myös viileällä vedellä kasteltuun pyyhkeeseen tai lakanaan. Viilennyksen voi lopettaa, kun eläimen lämpötila laskee alle 39 asteen. Eläimen pitäisi pikaisesti alkaa virkistyä, mutta jos näin ei käy, on kiire eläinlääkäriin.

    Eläin tulisi aina viedä eläinlääkäriin tarkastettavaksi, jos sillä on ollut selviä merkkejä lämpöhalvauksesta.

  • Mitä antaa eri myrkytyksiin

    Eläimen saa yrittää oksettaa vain, jos eläimen tajunnan taso ja hengitys ovat normaaleita ja eläin pystyy nielemään normaalisti! Suun kautta ei saa antaa mitään, jos eläin ei pysty nielemään normaalisti. Ärsyttäviä nesteitä syöneitä ei saa oksettaa. Ota yhteyttä eläinlääkäriin lisäohjeita varten ja aina, jos lemmikki on syönyt jotain sille haitallista ja erityisesti jos eläimellä on sairauden oireita. Myrkytystietokeskus ei enää vastaa eläimiä koskeviin puheluihin, mutta myrkytystietokeskuksen internetsivuilta löytyy kattava ohjeistus eri myrkyistä. Oksettamista varten lue ohje ”koiran oksettaminen”

    Lääkehiilen anto

    • 1 g/kg, joko jauheena tai tabletteina
    • tablettien vahvuus yleensä 200-250 mg, eli tabletteja 4-5/koiran painokg, murskataan ja sekoitetaan veteen tai ruokaan
    • voimakkaasti sotkevaa ja värjäävää, syötä kylpyhuoneessa
    • ei saa antaa tajuttomalle eläimelle, tai jos eläin ei kykene nielemään normaalisti

    Ksylitolimyrkytys

    • koiran elimistö ei osaa käsitellä, laskee voimakkaasti verensokeria
    • oireet: oksentelu, väsymys, tärinä, kouristelu -> kooma
    • voi aiheuttaa maksavaurion ja kuoleman
    • oireita aiheuttava annos 0,1g/kg, maksavaurioriski 0,5-1g/kg, yhdessä purukumityynyssä noin 0,5 g ksylitolia
    • ensiapuna oksetus (jos syömisestä alle 20 min, tämän jälkeen on jo ehtinyt imeytyä), tajutonta koiraa ei saa yrittää oksettaa!
    • jos koira hyvävointinen: tarjotaan ruokaa ja 1 rkl/5 kg hunajaa tai sokeria puolen tunnin välein
    • tajuttomalle koiralle voi ensiapuna sivellä hunajaa tai sokerivettä suun limakalvoille, siten välittömästi eläinlääkäriin jatkohoitoon

    Suklaamyrkytys

    • oireita voi tulla kun koira syö maitosuklaata 40 g/kg, tummaa suklaata 10 g/kg, tummaa kaakaojauhetta 1-2 g/kg. Vakavammat oireet kaksin- ja kolminkertaisilla annoksilla, mutta myös yksilökohtaisia eroja on
    • oireet: levottomuus, verinen oksennus, ripulointi, sydämen tykytys, virtsan tiputtelu, lihasnykäykset, kouristelu -> hengityslama, sydämenpysähdys
    • hoitona oksetus, jos syömisestä aikaa 4-6 tuntia eikä koiralla ole voimakkaita oireita, lisäksi annetaan lääkehiiltä

    Rotanmyrkkymyrkytys

    • rotanmyrkyt estävät veren normaalia hyytymistä, oireet sen mukaiset: verenvuodot iholta, nenästä tai limakalvoilta, hengitysvaikeudet, verinen ripuli tai oksennus
    • myrkyllinen määrä riippuu vaikuttavasta aineesta, koiran syömä määrä harvoin hengenvaarallinen
    • ensiapuna oksetus jos syömisestä aikaa alle 4 tuntia, lääkehiilen anto
    • kysy jatko-ohjeet eläinlääkäriltä

    Lääkkeet

    • ensiapuna oksetus ja lääkehiili
    • kysy lisää neuvoa eläinlääkäriltä, jatkohoidon tarve riippuu syödystä lääkkeestä

    Viinirypäleet, rusinat

    • munuaisvaurion vaara
    • oksetus (voi auttaa vielä useiden tuntienkin jälkeen), lääkehiili
    • lisäohjeet eläinlääkäriltä

    Pesuaineet

    • emäksisiä ja happamia pesuaineita ei saa oksettaa
    • suun huuhtelu vedellä
    • veden ja ruuan antaminen voi laimentaa myrkkyjä
    • lääkehiilestä ei apua

    Myrkylliset kasvit ja sienet

    • oksetus, lääkehiili
    • huom! ärsyttäviä kasveja, kuten jättiukonputki ei saa oksettaa

    Pakkasneste

    • heti yhteyttä eläinlääkäriin
  • Oksennus-ripulitauti

    Nykysuosituksen mukaan ripuloivalle eläimelle ei pidetä paastopäivää. Kotiruuista voi antaa hyvin sulavaa ja rasvatonta ruokaa, esimerkiksi keitettyä riisiä ja raejuustoa tai keitettyä kanaa. Eläinlääkäriltä on mahdollista saada suolistovaivoihin tarkoitettua erikoisruokaa, esim. Hill’s i/d tai Royal Canin Gastrointestinal. Ruokaa annetaan pieninä määrinä useita kertoja päivässä. Normaaliin ruokintaan palataan vähitellen muutaman päivän aikana, kun eläimen vatsa on rauhoittunut.

    Voimakkaasti oksentelevalle koiralle paastopäivä voi olla tarpeen, nestettä pitäisi saada silti menemään.

    Kissoja ja koiranpentuja ei voi paastottaa päivääkään, vaan olisi hyvä saada edes vähän ravintoa pysymään sisällä, runsaasti energiaa sisältävä Nutriplus-geeli tai Hill’s a/d-ruoka, jota voi antaa myös ruiskulla suoraan suuhun, voivat olla avuksi.

    Nestetasapainon turvaamiseksi voi antaa suola-sokeriliuosta (Nutrisal tai Rehydration Support apteekista tai eläinlääkäriltä; tai litraan vettä liuotetaan 1 teelusikallinen suolaa ja 1-2 ruokalusikallista hunajaa tai sokeria). Sen lisäksi tarjolle tavallista vettä, sillä monet eläimet saattavat vieroksua elektrolyyttiliuosten makua. Elektrolyyttiliuos pysyy kuitenkin paremmin sisällä.

    Mahaa rauhoittavia, ilman reseptiä saatavia valmisteita ovat Canikur Pro, Enteromicro, maitohappobakteerivalmisteet (Aptus Tehobakt, Biobak), Aptus Attapectin tai Inupekt forte.

    Elimistö voi kuivua, jos eläin oksentaa ja ripuloi runsaasti, varsinkin jos nestekään ei pysy sisällä. Elimistön kuivumisen merkkejä on ihon jääminen poimulle, kun sitä kohottaa selän päältä. Normaalisti iho palautuu nopeasti ja kimmoisasti sileäksi. Kuivuneen eläimen limakalvot ovat myös kuivat, ja silmät voivat näyttää olevan kuopalla.

    Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä, jos eläin on kuivunut, hyvin väsynyt, oksennuksessa on verta tai uloste/ripuli muuttuu mustaksi tai siinä on runsaasti verta. Pieni määrä puhdasta verta ulosteessa on melko tavallista ripulitaudissa, eikä siitä tarvitse huolestua. Kissalla voi herkästi tulla verta ulosteeseen myös, jos uloste on hyvin kovaa.

  • Onnettomuudet (kolarit, putoamiset tms.)

    Eläin pidettävä mahdollisimman paikoillaan, pysy itse rauhallisena ja rauhoittele eläintä.

    Shokkitila/järkytys voi saada eläimen voinnin näyttämään pahemmalta kuin loppujen lopuksi onkaan.

    Pelko ja kipu voi tehdä eläimestä aggressiivisen, eli on varottava, vaikka eläin ei muuten koskaan purisikaan ihmisiä. Pieniä eläimiä voi käsitellä esim. peiton kanssa. Koiran kuonon voi sitoa, mutta isoa koiraa ei välttämättä pysty käsittelemään lainkaan ennen kun se rauhoittuu/rauhoitetaan.

    Jos eläin vuotaa verta, tee leveä side pyyhkeestä tai mistä tahansa kankaasta verenvuotokohdan päälle ja ympärille, niin että side painaa vuotokohdan tukkoon.

    Jos haava on jalassa, kiristyssiteen saa laittaa jalan juureen vain, jos muuten ei saa vuotoa tyrehdytettyä.

    Yhteyttä eläinlääkäriin tarkastusta varten.

    Jos jalka erittäin kipeä, esim. siinä on murtuma, on parasta jättää side tehtäväksi rauhoituksessa eläinlääkärillä ja käsitellä eläintä mahdollisimman vähän ja varovaisesti.

  • Palovammat

    Huuhtelu pitkään, vähintään 15 minuuttia kylmällä vedellä. Voi jäähdyttää myös  jääpaloilla tai pakastimesta otetulla vihannes- tai marjapussilla. Jääkylmiä asioita ei saa laittaa suoraan iholle, vaan ne kääritään kankaaseen tai paperiin.

    Suurissa vaurioissa, tai jos iho tulehtuu, eläinlääkäriin.

  • Silmätulehdus

    Oireita rähmiminen, silmän sidekalvojen ja vilkkuluomen punoitus, silmien hankaaminen.

    Ensiapuna puhdistus keittosuolaliuoksella. Keittosuolaliuos ei ärsytä silmää, kuten hanavesi ja sitä voi kaataa suoraan silmään esimerkiksi vierasesineen huuhtelemiseksi pois silmästä. Jos silmät eivät rauhoitu muutaman päivän puhdistuksella, eläinlääkäriin.

    Jos silmät punoittavat voimakkaasti, aristavat, eläin siristelee kovasti, silmät vetistävät voimakkaasti tai silmissä on paljon kellertävää/vihertävää rähmää, eläinlääkäriin.

  • Tassusiteen teko-ohje

    Tarvitset:

    · pumpulia

    · sideharsotaitoksia

    · sideharsoa

    · itseliimautuvaa joustavaa sidelaastaria

    · sakset

    1. Puhdista haava tarpeen mukaan (esim. Betadine-paikallisantisepti). Laita varpaiden väliin pumpulisuikaleet ehkäisemään varpaiden hiertyminen toisiaan vasten.

    2. Laita vamman (esim. haava anturassa) päälle sideharsotaitoksia.

    3. Kiedo tassun ympärille muutama kerros pumpulia.

    4. Kiedo tassun ympärille muutama kerros sideharsoa.

    5. Laita sideharson päälle kerros itseliimautuvaa sidelaastaria. Sidelaastari vedetään ylhäältä alas tassun yli ja sitten alhaalta ylös. Yläreunastaan sidelaastari kannattaa kiinnittää karvoihin jotta se pysyy paremmin paikoillaan.

    6. Kiedo tassu kokonaan sidelaastariin tukevasti. Side ei saa olla liian tiukka, koska se ehkäisee verenkiertoa, muttei toisaalta liian löysäkään, jottei se putoa pois.

    Huom!

    Tassuside vaihdetaan 1-3 vuorokauden välein, ja sitä pidetään yhteensä 10-14 vuorokautta. Eläin ei saa päästä repimään eikä nuolemaan vammaa! Siteen vaihdon yhteydessä tarkastetaan varpaanvälit ja muu tassu hautumien ja ihotulehdusten varalta. Jos näitä on, yhteys eläinlääkäriin. Kun vamma on alkanut parantua, voi suojana sisällä ollessa pitää pelkkää sukkaa.

    Mikäli tassuside kastuu, se on vaihdettava heti. Ulkoilun ajaksi sitten suojaksi voi kiinnittää esim. muovipussin.

  • Vierasesineet, haitalliset aineet

    Koiran tai kissan oksetus voi olla tarpeen, jos huomaa eläimen syöneen jotain sopimatonta. Koirat syövät usein esim. sukkia, pattereita, kiviä, palloja tai muita leluja, luistakin voi jäädä liian isoja paloja. Kissat ovat mieltyneitä lankojen (ja neulojen), narujen, hiuslenksujen ja omien lelujen syömiseen.

    Ensiapuna vierasesineille voi kokeilla oksetusta jos kyseessä on vierasesine, jonka voi oksettaa (lue ohje koiran oksetus kotona).

    Jos kyseessä on vierasesine, jota ei voi oksettaa tai eläin ei vaan sitä oksenna, voi sen etenemistä suolistossa edistää antamalla suun kautta parafiiniöljyä (ilman reseptiä). Parafiiniöljyä annetaan 0,5-1 ml/eläimen painokg

    Parafiiniöljy tulee läpi sellaisenaan, eli kannattaa varautua siihen, että eläin ulostaa usein ja peppukarvat likaantuvat öljystä.

    Parafiiniöljy on ensiapu myös ummetuksesta kärsivälle eläimelle. Paitsi kuivaa, kovaa ulostetta, voi paksusuoleen tukokseksi koiralle kertyä soraa tai hiekkaa, tai paljon oikeita luita syövälle luumursketta, kissalle omia karvoja.

    Vanha konsti on myös antaa purkkiparsaa, johon erityisesti pienten, terävien tai kulmikkaiden esineiden pitäisi tarttua ja näin helpottaa niiden kulkemista suolistossa.

  • Virtsatietulehdus

    Virtsatietulehduksen oireita ovat tiheä ja/tai kivulias virtsaaminen, sisäsiistin lemmikin virtsaaminen sisälle, muutokset virtsan ulkonäössä ja hajussa, lisääntynyt juominen.

    Kissojen virtsatieoireet johtuvat yleensä stressin aiheuttamasta rakon ärsytyksestä, kissoilla esiintyy harvoin bakteerien aiheuttamia virtsatietulehduksia. Kissojen virtsatievaivat vaativat yleensä eläinlääkärin hoitoa, etenkin jos kissalla on virtsaamisvaikeuksia.

    Ensiapuna koiran virtsatietulehdusepäilyssä on antaa runsaasti nestettä suun kautta, ruokaan voi lisätä vettä tai houkutella eläin juomaan liha- tai kalalientä. Virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetuista lisäravinteista, kuten Urinaid, voi olla apua. Jotkut tulehdukset menevät ohi ihan näillä hoidoilla.

    Virtsatietukos on aina pikaista eläinlääkärin apua vaativa tapaus, eläimen pitäisi virtsata vähintään kerran vuorokaudessa. Virtsaamattomuus voi johtaa munuaisvaurioihin ja virtsamyrkytykseen hyvin nopeasti.

    Virtsatietulehdusoireita muistuttavia oireita aiheuttaa myös kohtutulehdus, joka on aina pikaista apua vaativa sairaus, varsinkin jos yleisvoinnissa on muutoksia. Joskus kohtutulehdus voi aiheuttaa vain oksennus-ripulioireita. Kohtutulehdus tulee koiralle tyypillisesti 1-2 kuukautta juoksusta, kissoille synnytykseen tai ehkäisypillereiden käyttöön liittyen.

  • Ärsyttävää ainetta iholle

    Tärkeää on saada huuhdeltua ärsyttävä aine iholta pois mahdollisimman nopeasti. Huuhteluun voi käyttää viileää hanavettä, usein kannattaa suihkutella 15-20 min ajan. Jos ärsyttävää ainetta päätyy silmään, tulisi silmä huuhdella runsaalla määrällä keittosuolaliuosta. Suuhun mennyt ärsyttävä aine voidaan huuhdella runsaalla vesimäärällä.

    Jatkohoito-ohjeet eläinlääkäriltä.

  • Talvi ja koiran ulkoilutus

    Talvi on monesti haasteellista aikaa koiran ulkoiluttajalle. Välillä on liian kylmä ja välillä lumi paakkuuntuu tassukarvoihin.

    Koiraa ei kannata heti ilmojen viilentyessä pukea villapaitoihin ja takkeihin, silloin sen kylmänsietokyky ei pääse kehittymään. Monilla koirilla on hyvä karvapeite, joka suojaa pienellä pakkasella. Tosin purevassa viimassa ja jäätävässä sateessa kosteutta pitävä takki voi olla tarpeen. Myös juuri trimmattu koira tarvitsee enemmän suojaa kuin paksummalla karvalla varustettu koira. Ohutkarvaiset ja karvattomat koirat tarvitsevat toki suojavarusteet jo heti ilmojen viilentyessä. Sellaisilla roduilla myös tossut ja huppu ovat tarpeen pakkasilla. Koirien paleleminen on myös hyvin yksilöllistä: reippaasti liikkuva koira palelee vähemmän kuin hitaammin askeltava yksilö.

    Jos näyttää siltä, että koiraa palelee, lenkkejä kannattaa lyhentää tai koiran voi jopa jättää lenkittämättä muutamaksi päiväksi ja käyttää nopeasti tarpeillaan. Ulkoillessa kannattaa talvikelillä pitää koira jatkuvasti liikkeessä. Jos jäädään rupattelemaan tuttujen kanssa ja koira istuu tai makaa maassa, voi sen takapuoli paleltua ja siitä seurata anaalirauhasten vaivoja, nartuilla pissatulehdus ja uroksilla eturauhastulehdus.

    Tyypillisin merkki koiran palelemisesta on, että koira alkaa nostella tassujaan. Pään pudistelu saattaa puolestaan kertoa palelevista korvanlehdistä. Uroskoirilla kivekset ja nartuilla nisät ovat herkkiä alueita. Lisäksi nuorilla koirilla vatsanalus ja takajalkojen taipeet paleltuvat helposti, koska sinne ei ole ehtinyt kasvaa suojaavaa karvapeitettä eikä verenkierto ole vielä täysin kehittynyt.

    Paleltuman tunnistaa siitä, että iho alkaa punoittaa ja/tai iho muuttuu osin valkoiseksi. Tassut ja uroskoirilla kivekset paleltuvat helposti varsinkin lumihangessa riehuessa. Paleltunut iho tuntuu kylmältä sisätiloissakin ja on kipeä.

    Sisätiloihin tullessa lievästi paleltuneen kohdan pitäisi muuttua vähitellen punaiseksi ja sen jälkeen punoituksenkin hävitä. Mikäli näin ei käy, paleltumaa pitää alkaa varovasti lämmittää. Suoraan kuumaan veteen tassua ei saa laittaa, vaan mieluummin ottaa tassu omaan lämpimään käteen (ulkoillessakin tassua voi lämmittää omien käsien välissä) tai laittaa se kädenlämpöiseen veteen. Hierominen ei ole hyväksi.

    Koirat lämmittävät myös itse tassujaan nuolemalla, mutta liiallinen nuoleminen voi tehdä vaurioita. Koira saattaa ylihoitaa itseään ja nuolla polkuanturansa ihon rikki. Koiran ylihoitama tassu puhdistetaan kirvelemättömällä puhdistusaineella tai sitä suihkutetaan haalealla vedellä. Puhdistuksen jälkeen tassuun voi laittaa myös tassurasvaa tai -vahaa etenkin, jos polkuanturan iho on kuiva. Tällöin tassu on aina suojattava sukalla tai koiran päähän on laitettava kauluri, jottei koira nuole rasvaa pois tai vahingoita paleltumaa lisää nuolemalla. Jos kivekset paleltuvat, kauluri on käyttökelpoinen nuolemisenestoon. Jos paleltuma on niin paha, että se alkaa erittää nestettä ja iho menee rikki, on hyvä kääntyä eläinlääkärin puoleen.

    Lumen tarttumista karvoihin voi estää pitämällä tassukarvat lyhyinä. Karvoihin voi myös hieroa tassurasvaa, joka estää lumen tarttumisen ja suojaa myös jonkin verran tiesuolalta ja muulta epäpuhtaudelta. Koiran varpaanvälit on hyvä tarkastaa viikoittain ja poistaa sieltä takut ja muut epäpuhtaudet.